Oulussa

Tultiin sit eilen suureks yllätykseks Ouluun.
Eli:
Käytiin jo tiistaina näytillä Kokkolan synnärillä ku nuo verenpaineen alapaineet alko nousta vähä liian korkeeks. Mittailin kotona 106. No ei ne sillon sitte tehneet muutaku vaan ottivat vauvoista sydänkäyrää, joka näytti hyvältä. Pissa oli yhellä plussalla. Lääkäri ei tullu kattomaan ku huomas että mulla oli seuraavana päivänä aika äitipolille. 
Keskiviikkona sit lääkäri oli melkee heti sitä mieltä et osastolle mennään lepäileen. Paineet näytti 110, siis alapaine. A-vauvan virtaukset oli vähä koholla ja kasvu hiukka jäänyt. Järkytys meinas olla melkonen lääkäri sit sano et meette Ouluun. Sit siltä tuli vaan kysymykset "meettekö käymään kotona" ja "meettekö omalla autolla". whaat. 
otti törkeesti päähän ku ei oltu ees sellasta ajateltu, et muka Kokkolasta enää tarvis lähtee. 
No tänne tultii ja täällä ollaan. Ruoka on kauheeta, mut kyllä sitä syö. Paitsi kaurapuuroa. yäk.


Äskön oli sit lääkärin kaa tapaaminen. Se oli sitä mieltä et jos arvot on näin hyvät, eli paineet on ollu tänää alle 90, ni saatais viikonlopuks mennä potilashotelliin! Ei tarvis olla osastolla. Se olis jo melkosta luksusta. 
Lääkäri siis meinas et se soittaa Kokkolaan huomenna ja sopii, et ottaako ne mut sinne synnyttään, vai jäädänkö tosiaan tänne ootteleen ens viikkoa.


Osastolla olo on ahdistavaa. Täällä pitäis levätä, mut sit ku samassa huoneessa on toinen ja ihan ventovieras ihminen, ni ei sitä tiiä miten päin olis. Varsinkaan yöllä. Nukuin tunnin viime yönä. No mut toivottavasti saan ens yön olla yksin, koska tuo vierustoveri on lähdössä kolmenviikon lepijakson jälkeen tänää kotia. Toivottavasti tohon ei tuu ketää muuta. Aika ruuhkaselta kyl näyttää. Ja kiva viel, et aamulla klo 7 alkaa kauhee jurnutus tuolta yläkerrasta, ku siellä tehää jotain remppaa. jiihaa. 

Tältä näytin eilen eli rv 34+5
Sopivasti käsi tärähtäny, se on nimittäin melkosen turvonnu.